On tuolla kaukana takain raantain<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

metsäin, laaksoin vuorten takana.

On tuolla kaukana takain merten

Yksi salapaikka mökki surujen…

 

Siellä asuu kaunis neito

neidon nimeä tunneta ei..

Neito itkee surunsa pois

ja laulaa meille

toisille surullisille..

 

On tuolla kaukana poissa täältä

paikka salainen se on paikka rakkauden.

Vaik tuntee sydämessään sen sykkeen

ohi kulkee vaan eikä käänny katsomaan…

 

Yhtä komeaa nuorukaista

hällä nimeä ole ei.

Hän laulaa rakkautta

Mut hän ei tunne Surua.

 

Kun nuorukainen ja neito kohtasi

niin kuin rakkaudessa aina onnea

kestää vain pienen hetken.

Kunnes Rakkaus lähtee pois.

 

Näin jäi Surujen neito yksin

suruansa pois itkemään.

Eikä enää Rakkaus tuntisi

Surua kullakseen.

 

On tuolla kaukana takain rantain…

 

Siellä asuu surujen neito

Suruksi neito kai kastettiin..

Se neito muistaa rakkauden

 

kosk vaikka Rakkaus kuolee

ei Suru kuole koskaan.

 

Ei suru kuole koskaan.

Ei koskaan..

Rakkaudessa aina onnea

kestää vain pienen hetken.

Kunnes Rakkaus lähtee pois.

 

Suru ei koskaan lähde pois..

 

Muttei syty uudestaankaan..

Tässä on nyt uusin! Innostuin vähän mökillä...