kylli siis. ei edes varmaan ollut vaikea arvata sitä miltä musta protun jälkeen tuntuu. eikä sitä voi edes selittää. olin tikahtua kuiviin kyyneleihini tänään leiri-ohjaajan puheen aikana. se kehui meitä (niinkuin kuuluukin). kaikki oli niin kaunista. meistä kaikista oli just tullu läheisiä. me olitiin kasvettu yheksi isoksi "massaksi" johon kaikki kuuluu. olin jo tietysti itkenyt yöllä itseni kuiviin... :( ikävää että juuri kun oppii tuntemaan tuollaisia ihmisiä tulee aika erota. kuinka ihanaa olisikaan ollut jäädä.

mutta toisaalta...

hyvä näin.